A:sta b:hen ja i:n kautta takaisin

Tänään on taas niitä päiviä, kun sitä todella kaipaa sitä omaa koiraa. Netissä tulee roikuttua kasvattajien sivuilla ja keskustelupalstoilla, ja merkillisten sivupolkujen kautta sitä löytää itsensä ajattelemasta pantoja ja koiranpetejä, vaikka pitäisi nousta ja pestä pyykkiä. Hulluahan tämä on!

Se rotu tosin alkaa varmistua: afgaani tuntuu päivä päivältä sopivimmalta ja oikealta. Borzoihin olen edelleen ihastunut, mutta se vaikuttaa jotenkin vaikeammalta ja riskialttiimmalta. Molemmat roduthan ovat suhteellisesn perusterveitä (kuten kaikki vinttikoirat), mutta borzoin suuri koko vähän arveluttaa. Kai sitä on taas tullut luettua ihan liikaa juttuja mahalaukun kiertymään kuolleista koirista... Eivätkä ymmärtääkseni ole borzoilla mitenkään harvinaisia. Ja borzoi vaikuttaa ehkä vähän turhan 'totiselta' afgaaniin verrattuna, noin luonteensakin puolesta. Eli ehkä mä nyt siirrän sen borzoin sinne sivummalle, ainakin vielä toistaiseksi.

Kolmas varteenotettava rotuhan on mietinnässä jo vuosia ollut ibizanpodenco. Ibizakin tosin vähän jännittää, taitaa olla vielä astetta omalaatuisempi tuttavuus se! Vähän se kyllä kummittelee tuolla mielen porukoilla, se lyhytkarvainen punainen ibizanarttu jättimäisine korvineen, mutta en tiedä. Koska tässä vaiheessa on vielä aivan järjetöntä alkaa suunnitella sitä toista koiraa, jätän tuon ibizankin vielä hautumaan ajatusasteelle. Ehkäpä sitten parin vuoden päästä, kun vinttarit ovat käyneet vähän enemmän tutuiksi ja olen ehkä mahdollisesti ihan järjissänikin tuon toisen koiran ja omien resurssieni suhteen.

Suureksi harmikseni en tänä vuonna pääse Tampereen inttinäyttelyyn 15.3., eli täytynee jännätä tuloksia kotikoneella. No, ensi vuonna sitten. Ja kuka ties, ehkä silloin osallistujan asemassa.