Rollercoaster ride!

Tänä vuonna oli tämä nimipäivä kyllä varsinaistakin vuoristorataa! Aamulla herrakoira säikäytti oikein kunnolla: eilen alkanut mystinen kipuilu ei ottanut laantuakseen, ja koira oli aivan täydellisen onneton ja apea, ja ihan ilmiselvästi kipeä. (Päivälle varattu parturiaikakin piti luonnollisesti perua, joten koira näyttää lähinnä pieneltä karhunpojalta ensi tiistaihin saakka.) Kyljet ja selkä eivät enää olleet kosketusarat kuten eilen, mutta itku kurkussa soitettiin silti eläinlääkäriltäkin toimintaohjeita. (Ehdin aamun aikana käydä läpi kaikki vaihtoehdot lihasjumista aina "nyt se kuolee tähän käsiin!" -hysterisointiin saakka...) Saatiin lopulta käskyksi parin päivän lepo ja hyppimiskielto, ja tarvittaessa aika kontrollikäynnille maanantaille.

Päivän edetessä Toni kuitenkin alkoi hiljaksiin piristyä, ja on ollut nyt illalla jo lähestulkoon normaali. Taitaa jäädä arvoitukseksi tämä kipuilu, sillä selkeästi kenenkään nähden koira ei ole itseään loukannut. Toivottavasti nyt kuitenkin palautuu levolla ja särkylääkkeellä, jota tarvittaessa tarjotaan. Vaan kylläpä säikäytti! Kun ei Tonilla ole ollut tapana tällä lailla kipuilla; tekee niin pahaa nähdä toinen kipeänä ja allapäin.

Kuten sanottu, koiran tila kuitenkin alkoi nopeasti normalisoitua, enkä itsekään ollut enää niin hysteerinen sen kanssa; nyt taas tuntuu, etten ihan vielä tuota rakkaista rakkainta menetä. Alkoi oma mielikin kohota, kun näki Tonin taas omana iloisena itsenään lyhykäisellä päivälenkillä.

Illalla saapui kuitenkin se mykistävin uutinen: narttuloisen viimekuinen astutus on ultrassa todettu onnistuneeksi ja pentuja odotetaan syntyväksi marraskuun loppupuolella! Lisää tietoa yhdistelmästä löytyy kasvattajan omilta sivuilta: Scented Afghans. Tammikuussa olisi siis Mollyn pentu kotiutumassa tänne Tampereelle. Olen ihan onnesta soikeana! Olenhan minä tätä jo vähän uskaltanut toivoakin, mutta ennen ultraa en vielä viitsinyt sen suuremmin innostua. Vaan nyt innostun!